matkapäivä 11.10.2010
lento 14:45 – 17:45 Budapestiin
hotelli Corvin
Heti lokakuun alussa, kun työväenopiston kurssit olivat päässeet hyvään alkuun, koittikin jo syysloma. Mehän Jussin kanssa tartuimme iloisina tilaisuuteen ja varasimme Arealta tarjouspakettimatkan Budapestiin. Lennot ja neljä hotelliyötä maksoivat roimasti alle 300 euroa hengeltä. Austrian Airlinesin kone starttasi aurinkoisena syysmaanantaina kello 14:55, vain kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä. Välilasku Wieniin oli jo ajallaan. Ehdimme hyvin vaihtaa Tyrolean Airwaysin potkurikoneeseen, joka koukkasi nopsasti Budapestiin. Punainen aurinkopallo hehkui, kun vaihdoimme vielä kerran kulkupeliä. Lentokentän shuttlebussi vei meidät ylellisesti 17 euron yhteishintaan suoraan hotelli Corviniin, joka sijaitsee sopivasti lähellä vanhaa keskustaa.
 

hotel Corvin
 

hotellikatumme iltavalossa
 
Ensimmäinen iltaretki lähiympäristöön onnistui yli odotusten. Tonava oli vain viiden minuutin kävelymatkan päässä. Valot kuvastuivat kuvankauniisti tyyneen jokeen. Kamera tietysti oli repussa ja reppu hotellilla. No, ehkä saan tunnelmakuvan joku toinen ilta. Poikkesimme hakemaan lähikaupasta pullon Egri Bikaveria (tuttu merkki jo opiskeluvuosilta) ja palasimme hotellille huolissamme, miten saamme pullon auki. Olemme nimittäin matkassa vain käsimatkatavaroiden kera ja teräaseitahan ei voi ottaa mukaan. Huoli oli turha. Mukava hotellipoika avasi pullomme käden käänteessä ja suositteli vielä iltapalaravintolaa kotikulmilla. Raday-kadulta löytyi runsaasti pieniä paikallisia ruokapaikkoja. Istahdimme pojan ehdottamaan Tokaj-ravintolaan ja tilasimme karahvillisen kylmää ja maukasta Tokaj Furmintia. Jussi herkutteli tulikuumalla gulassikeitolla. Minä valitsin valkosipulikeiton ja sain tosi mielenkiintoisen annoksen. Leipään oli koverrettu kuppi, joka oli täytetty pehmeän makuisella keitolla. Oli muuten hyvää. Caesar-salaatti maistui hyvänä lisukkeena. Pitkä matkapäivä vaati veronsa. Hotellille palattuamme päätimme jättää sovinnolla punaviinipullon odottelemaan uutta iltaa.
 

kuva iltaravintolastamme aamuvalossa
 
 
ti 12.10.2010
ensimmäinen retkipäivä
Pestin keskusta ja Városliget
Hyvin nukutun yön jälkeen oli ilo päästä kokeilemaan hotellin hot buffet –aamiaista. Se oli harvinaisen monipuolinen. Tarjolla oli munakasta ja nakkeja, leikkeleitä, tomaattia, kurkkua ja paprikoita, jugurttia, mysliä ja hilloja sekä tuoretta leipää. Jaksoimme tukevan aamiaisen voimin pitkälle iltapäivään. Aloitimme kaupunkikierroksen Vaci Utcalta, jonka varrelta löytyi matkamuistomyymälä toisensa jälkeen. Minä tyydyin ostelemaan taidepostikortteja. 
 

mollamaijoja unkarityyliin
 
 

Lena Vörösmarty térillä, metrolinja ykkösen päättärillä
 

leivoskahvit maistuivat kävelyn lomassa
 
Täytimme hotellista ostamamme Budapest-kortit iltapäivällä. Ne ovat voimassa 72 tuntia. Hinta oli 7500 HUF kappaleelta, noin 29 euroa. Korteilla saa ajella vapaasti julkisilla kulkuneuvoilla ja sen lisäksi niillä saa alennusta museoista ja joistakin ravintoloista.
 
 
Päivän pääkohteemme oli Sankareiden aukiolla sijaitseva taidemuseo – kuinkas muuten. Matkamme kulki Vörösmarty tériltä keltaisella metrolinjalla Hösök térille. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että kylmät oluet läheisellä terassilla olivat tarpeen ennen museokierrosta. Ilahduin, kun museorakennuksen edessä liehuivat isot mainokset meneillään olevista näyttelyistä. Pääsimme ihailemaan suosikkini Gustav Klimtin dekoratiivista taidetta sekä Boteron hurmaavia lihavia naisia. Museon peruskokoelmat sitä vastoin olivat aika raskaat, sillä vanhaa taidetta tuntui riittävän loputtomasti. Tähtihetkiä olivat El Grecon upeat maalaukset. Museokauppakierroksen jälkeen taidekorttivalikoimani kasvoi. Ostin myös uuden luonnoskirjan, jonka kannessa on herkkä Klimtin naishahmo Junius.
 

yksi suosikkitaiteilijoistani on El Greco
 
Jalat painoivat, kun lähdimme kävelemään Andrassy Ut –katua oopperalle päin. Muistimme aikaisemmilta matkoiltamme, että suosikkiravintolamme Lilac sijaitsi lähettyvillä. En tiedä, oliko maailma muuttunut vai ravintola vaihtanut omistajaa, sillä kävelimme itsemme näännyksiin löytämättä paikkaa. 
 

katutaidetta teatterikadulla
 
 
Luovutimme ja valitsimme sinisen metrolinjan, joka toi meidät hotellimme lähistölle. Kävelimme jo tuttua Raday-katua ja valitsimme lupaavan näköisen illallispaikan. Jussi sai mureaa kanaa, minä maukkaan munakoisopaistoksen, jossa ei yrttejä, tomaattia ja paprikaa ollut säästelty. Gundelin rommissa liekitetyt pannukakut kruunasivat aterian. Sen jälkeen raahauduimme hotellille ja päätimme levätä hetken ennen seuraavia seikkailuja. Paitsi Jussi, joka onnistui lukitsemaan punaisen matkalaukkuni tuntemattomalla koodilla. Vaihtoehtoja aukaisuun oli 0-999. Onneksi jo numero 222 aukaisi lukon. Hurrasimme molemmat, sillä Jussi oli kokeiluissaan sulkenut matkaliput sekä passimme sinne.
 

näkymä linnavuorelta Pestin puolelle oli komea
 
ke 13.10.2010
toinen retkipäivä
Budan linnan alue ja elämyslounas
Aurinkopäivä tänäänkin. Löysimme yllättäen hotellin aulasta ilmaisen nettikoneen. Laitoin oitis kotijoukkueelle viestin: Budapestissä on terassikelit. Lähdimme testaamaan niitä kaupungin humuun. Olin bongannut jo kotona netistä parikin taidetarvekauppaa Ferenc körút metroaseman tuntumasta. Ensimmäisestä löytyi herkkupapereita sekä syväpainovärejä. Toisesta ostin hauskoja korttipohjia ja linolevyjä joulukorttitarpeisiin.  Sen jälkeen suunnistimme raitiovaunu nelosella sillan yli Budan puolelle. Bussi 16 vei meidät kätevästi kuninkaanlinnan tuntumaan. Kävelimme + 18 asteen lämmössä katsomassa vanhankaupungin tunnelmia. Retkellemme osui Matiaksenkirkko, Kalastajanlinnake sekä kuninkaanlinnan alue. Näköalat kukkulalta Tonavalle ja Pestin puolelle olivat mahtavat.
 

Matiaksenkirkko
 
kalastajalinnake
 

kuninkaanlinnan portti
 
Retken päätteeksi olikin jo aika etsiä lounaspaikka. Jussi yllätti ehdottamalla buffetravintola Trófeaa, joka sijaitsi aivan Margitsaaren sillan kupeessa Budan puolella. Hän kirjoitti ystävällemme Erkille viestin ”tervehdys Budapestista, virkistäydymme parhaillaan ravintolassa, jonka teemana on syö ja juo henkesi edestä 3000 HUF:lla kahdessa tunnissa”. Viesti oli aiheellinen, sillä buffetpöytä oli laaja ja juomat shamppanjasta alkaen sisältyivät hintaan. Kokkipoika paistoi liha- tai kala-annoksia valinnan mukaan. Pääsin kokeilemaan paikallisia erikoisuuksia kuten papugulassia, kylmää kirsikkakeittoa ja pikkelsiä. Parhaat herkut löytyivät jälkiruokapöydästä, joka notkui leivoksia. Päiväunet olivat kovasti tarpeen, kun selviydyimme kierroksen jälkeen hotellille.
 
 
Budapest iltavalossa oli vaikuttava
 
Illalla tyydyimme kävelemään lähimaastossa. Sain kuin sainkin valokuvat Tonavan valoheijastuksista. Ja terassikelit jatkuivat. Istuimme päivän päätteeksi hetken kotikadulla ulkopöytien äärellä juomassa tuopilliset olutta ja suunnittelimme seuraavan päivän rientoja.
 
 

eläintarhan portti
 
 
to 14.10.2010
kolmas retkipäivä
eläintarha ja kauppahalli
Sää suosi meitä edelleen. Kävelyretki eläintarhassa oli virkistystä parhaimmillaan. Opaskirja hehkutti, että eläintarha on ehdottomasti Budapestin hienoimpia nähtävyyksiä. Minun suosikkejani olivat hellyttävät kamelit, talonkorkuiset kirahvit ja majesteettiset jääkarhut. Puisto hehkui iloisesti ruskan väreissä. 
 
 
 
 
 
Lounasaika oli jo lopuillaan, kun maltoimme jatkaa matkaa. Istahdimme Andrassy ut’in sivukadulle paikallisten suosimaan pikkuravintolaan. Maistelimme ulkopöydän ääressä pinaatti- ja kaalikeittoa, Jussi myös grillikanaa. Lasku oli melkein kolme euroa hengeltä.
 
Matkasimme lounaan jälkeen metrolla Tonavan rantaan ja teimme näköalakierroksen raitiovaunu kakkosella. Päädyimme mukavasti kauppahallille, joka tarjosi loistavan katselmuksen tuoretoritarjonnasta sekä käsitöistä. Tuliaisostoksemme tosin rajoittuivat vain paprikamausteisiin. 
 

kauppahalli
 

katutaidetta vastapäätä kauppahallia
 
Illallispaikka löytyi tänäänkin tutuilta kulmilta. Lonely Planetin mukaan Cafe & Restaurant Soulissa on hinta-laatusuhde kohdallaan. Paikka oli tunnelmallinen ja ruoka kynttilänvalossa maistuvaa. Jussi sai päivittäisen liha-annoksensa perunapalleroiden kera, minä kokeilin pastaa aurinkokuivattujen tomaattien kera.
 
 
 
pe 15.10.2010
neljäs ja viimeinen retkipäivä
lento Suomeen kello 18:20 – 23:10, koneen vaihto Wienissä
Tukeva aamiainen maistui tänäänkin. Huomasimme olevamme huolettomia matkalaisia, sillä minibussikuljetus lentoasemalle olisi pitänyt tilata vuorokautta aikaisemmin. No, mukava hotellipoika soitti varauskeskukseen ja homma hoitui. Minä bongasin parikin nykytaiteen näyttelyhallia, joiden tarjontaan viimeinen matkapäivämme oli ihan omiaan. Budapest-korttimme olivat voimassa kello yhteen asti. Niinpä pakkasimme pikaisesti laukkumme, luovutimme hotellihuoneen ja pinkaisimme matkaan. Exhibition House of the Budapest Gallery löytyi Budan puolelta Árpád hidin kupeesta.  Meillä oli huono tuuri, sillä esillä oli vain peruskokoelmiin kuuluva kuvanveistäjä Pál Pátzayn muistonäyttely. Ohitimme pienoisveistokset aika vikkelään.
 
 
 
Onneksi silmiini sattui lähituntumassa sijaitseva Victor Vaserelyn museo. Se oli oikein virkistävä kokemus. 
 
 
 
Tyytyväisinä palasimme omalle puolellemme Tonavaa ja ehdimme sopivasti lounaalle juutalaiskortteleihin.
 

Imre Vargan suunnittelema holokaustin muistomerkki
 
Olemme maistaneet aikaisemminkin kosher-ruokaa. Viehättävä pikkuravintola Köleves tarjosi maukkaat annokset, minulle taimenta ja Jussille lammasta, joka tosin oli aika sitkeää. Sitä saa mitä tilaa, Jussi tuumaili rauhallisesti.
 
 
Minibussi nouti meidät ajallaan hotellilta. Hyvä olikin, että oli ajallaan, sillä Ferihegyn lentoasemalla oli mielettömät jonot turvatarkastukseen. Eikä tilanne ollut yhtään parempi Wienissä, jossa meillä oli puoli tuntia aikaa vaihtaa konetta. Rynnistimme henkilökunnan jonoon ja ehdimme viimeisinä Helsingin koneeseen. Onnittelen - ehditte juuri, virkailija portilla sanoi ja sulki ovet. Kotisuomessa hyytävä viima ja jäinen lentokenttä toivottivat meidät tervetulleiksi. Onneksi Miika oli vastassa, joten pääsimme ilman suurempia järkytyksiä kotiutumaan.
Lena ja Jussi, edelleen Budapestin lumoissa